Hei Taas Internet!

 

 

No mutta asiasta kukkaruukun pohjalle, ajattelin tehdä parveke(pihalleni) kukkapenkin, ainoana ongelmana on tuo järeästä kivestä tehty kivetys.... Kaipa sinne voisi jonkin sortin kukkamuovipenkkipuuhommelin asentaa.
Tai sitten annan tämän idean vain jäädä ruohonjuuritasolle, viimeksi kun yritin samaa ja onnistuin hukuttamaan rakkaat salaattini heti alkumetreinä, ne kirjaimellisesti uiskenteli kukkapurkissaan ;(
Äitini on kyllä hortonomi, mutta se lahja ei selväsikkään periytynyt minulle.

 

Sain isältäni kirjeen tänään, kutsun hänen 70 vuotis syntymäpäivilleen. 

Isä  oli ollut pitämättä mitään yhteyttä jo useamman vuoden, kunnes minä päätin ottaa yhteyttä että voisin tulla käymään. (hän asuu tosiaan keski -suomessa ja minä täällä etelässä.)
Miehen kanssa siellä sitten vietettiin yksi yö ja höpöteltiin niitä näitä, ja lopulta lähdettiin. 
Tätä ennen ainoat yhteydenpitomme kuluivat hänen haukkuessaan äitiäni, ja minun haukkuessani häntä.

Hän on ymmärtääkseni ollut useammassa sydänleikkauksessa, mitkä ovat kait tuoneet hänet maanpinnalle, että perhe oikeasti on tärkeintä maailmassa (ei raha ja naiset)
Yhteyden ottoni jälkeen hän nyt alkanut antamaan minulle rahaa, ihan mukavia summia mikä on todella kummallista pihiltä mansikkamieheltä.

Uskoisin että ukko yrittää rahalla korvata kaikkea sitä vääryyttä mitä on kymmenien vuosien aikana tehnyt, ehkä vielä joskus annan anteeksi.

 

 

Välillä minusta tuntuu, että kaikki rakkaus ja empatia on vain hypännyt kaikkien sisarusteni ja vanhempieni yli ja siirtynyt minuun.
Miten näin täydessä maailmassa voi silti tuntea itsensä yksinäikseksi kysympä vain?
Minua henk.kohtaisesti ärsyttää todenteolla nykymaailma, kaikki on niin pinnallista ja ärsyttävän epätodellista.
Peitetään itseämme merkkivaatteilla, harhaluuloilla ja uskomuksilla.

Nauroin tosiaan ääneen kun ostin uuden puhelimen ja käytin etukameraa ensimmäisen kerran siinä on mahdollisuus "kauniiseen kuvaan" Eli siis ohjelma blurraa naamasi epäkohdat jo valmiiksi ennen kuin edes otat kuvaa?!
Mikä ihmeen järki siinä on, koko ajan painostetaan vain enemmän ja enemmän internettiin "some maailmaan" kaikkeen siihen epätodellisuuteen, mutta kukaan ei ajattele mikä sen hinta on....

Suosittelen heille jotka sivuilleni eksyvät, katsomaan tämän:  https://www.youtube.com/watch?v=ipe6CMvW0Dg  (en saa tuota toimivaksi, mutta youtobesta löytyy hakusanalla "The lie We live"

Tahtoisin kävellä kadulla halaten jokaista vastaantulevaa, hymyillä kaikille ja ojentaa auttavan käden sitä tarvitsevalle, mutta miksi se on suomessa tehty niin kovin vaikeaksi?

Rakastan ihmisiä, Rakastan maailmaa. Välillä taas Vihaan ihmisiä ja Vihaan maailmaa.

 

 

Tuleepa kummallinen päivitys, en jotenkin keksi mistä kirjoitan, mutta pakko kirjoittaa. Niin paljon kaikkea pyörii päässä.

Kävin kiasmassa tänään siellä oli jonkun Robert Mapplethorpen näyttely, suosittelen jos ei ole vastaan homoseksuaalista taiteilijaa (siellä on paljon alastomuutta ja mustia miehiä)
Yhdessä tekstissä taiteilija kertoi "Etsivänsä täydellistä muotoa"   Minun on pakko siihen vastata, että sellaista ei ole omasta mielestäni olemmassakaan.

Ymmärrän, että ehkä taiteilija etsi jotain jumalaista, yliluonnollisen upeaa yms. mutta onko sellaista olemassa, mielestäni minkään ei kuulu olla täydellistä.
Kaikilla on virheensä, se on vain elämää (joskus sen hyväksyminen kyllä vaatii enemmän kuin vähän pinnistelyä ettei masennu.)

Hänen töitään

 

Ps: Haluaisin kovasti kirjoittaa kirjan, mutta minusta tuntuu että ainoa joka pitäisi kirjoituksistani olisi minä itse.
Olisihan siinäkin toki oma juttunsa kirjoittaa itselleen kirjan, voisikohan niin tehdä?