Olenko tosiaan tullut uudestaan tilanteeseen, että "hukkasin" tunteeni kumppaniani kohtaan?
Nyt kun katson sinua ja mietin rakastanko sinua vielä pääni lyö tyhjää, pahat ajatukset valtaavat pääkopan ja ahdistun...
Ahdistun koska rakastan meitä, rakastan ajatusta meistä, mutta missä tökkii?

Olet huomioinut minua, pitänyt lähellä ja rakastanut.
Vai onko kysymys siitä, että kun rakastuin sinuun olit kylmä, et välittänyt lainkaan miltä minusta oikeasti tuntuu  tunteeton mies.

Olenko heikkona vain "renttuihin"?
En tosiaan tiedä, mutta olen valmis tekemään töitä suhteeni eteen, yhdestä asiasta olen varma eise ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolen. 
Samat ongelmat seuraa suhteesta suhteeseen, ainoa ongelma on etten oikein tiedä miten lähtisin tätä elämäämme muuttamaan.

Yhteistä aikaa on pakko hankkia, ja päihteistä luopua ja turhat murheet taka-alalle laittaa.

On pakko keksiä oikea suunta elämälle, keksiä mitä tahdon... onhan sen pakko vaikuttaa toiseen jos itse vain leijailen universumin mukana tietämättä mihin menen tai mikä minun tarkoitukseni on.