Vihaan tätä.... Mihin on kadonnut "me" Juokset siellä täällä unohtaen minut.

En tahdo luopua sinusta, mutta rikonko itseni antamalla anteeksi kerta toisensa jälkeen?   Teet pahoja asioita, rikot lupaukset ja satutat niin itseäsi ja minua....  Olen niin raivostunut tahtoisin näyttää sinulle mitä "rakkaus" on, haluan sen takaisin milloin tunsin sinun rakastavan minua, nyt teet kaikkesi  päästäksesi pois luotani, syytät minua vaikka oikeasti yritän vain auttaa. Mihin katosit rakkaani, sinä komea mies joka talutti minut käsi kädessä paikasta toiseen pitäen huolen että muut näkivät miedät yhdessä, näin silmistäsi kuinka palavasti rakastit minua, muilla ei ollut väliä oli vain sinä ja minä.

Voi kuinka kaipaan yhteisiä kävelyretkiämme, alaston uinteja ja pitkiä minuutteja vain uppoutuneena toistemme kasvoihin. Nyt minusta tuntuu että yrität saada nuoruutesi takaisin, juokset ulkona tapaillen "ystäviäsi" ja litkien yötä päivää niin sanottua miesten juomaa. Käyt viikot töissä, minä odotan, tuntien kuluessa minä vain odotan ja toivon sinun pääsevän edes puolituntia aiemmin kuin normaalisti, että kerkeäisin käydä kanssasi kuumassa suihkussa. Kotiin päästessä sinua ei huvita, sinä et jaska, haluat syödä Tehdä kaikkea muuta kuin huomioida minua... En jaksa enään odottaa..

Haluan sinut takaisin.

 

Miten on mahdollista kadottaa toinen, me vain riitelemme ja huudamme... En ymmärrä, olimme luotuja toisillemme, rakastuimme heti OLIMME NIIN SAATANAN ONNELLISIA?!